#1 Blogin starttaus

Blogi pystyyn ja kirjoittelemaan!

En lupaa mitään mutta pyrin kirjoittelemaan vähintään kerran viikossa. Koitan myös aina lisäillä kuvia ettei tekstistä tulisi tylsää.

Tähän ensimmäiseen blogitekstiin keksin yhden aiheen josta kirjoittaa, ettei tästä tulisi yksi niistä turhista starttipostauksista :D

Miten sain gerbiilini?

Vuoden 2012 lopussa vietin kaksi viikkoisen TET-jaksoni eläinkaupassa. Siellä sain joka päivä hoitaa eläinten ruokinnan ja asumusten siivoamisen, myös gerbiilien. Kyseisen eläinkaupan gerbiilivalikoimassa oli silloin 3 veljestä ja 4 siskosta (eri terraarioissa). Muistan vieläkin ne poikagerbiilit, kuinka ihastuinkaan niihin kun ne aina tulivat kädelle :3 Tyttögerbiilejä hieman pelkäsin, en todellakaan tiedä/muista miksi :D!

Samaan aikaan eläinkaupassa oli työharjoittelussa parikymppinen nainen, jonka kanssa jutustelu sujui. Muutaman päivän kuluttua sain selville että hänellä oli gerbiilejä. Koko loppu harjoitteluajan kyselin häneltä paljon gerbiileistä ja niihin liittyvistä asioista (varmasti turhauttavaa, pahoittelen). Erään työpäivän päätyttyä, kotiin saapuessani kerroin äidilleni hieman gerbiileistä ja lopulta kysyin saisinko ehkä mahdollisesti niitä. Vastaus oli jyrkkä ei. Se oli kauhea tunne koska olin ollut jotenkin niin varma että minulla olisi pieni mahdollisuus.

Muistan vieläkin kuinka oikein suunnittelin kavereiden kanssa että ostan joskus gerbiilejä salaa :D Lopulta unohdin asian.

Vuoden 2013 puolivälissä innostus gerbiileistä tuli takaisin. En muista mistä, mutta ehkä siitä että sen aikaisella luokkakaverillani oli joskus ollut gerbiilejä ja juttelimme niistä (?). Silloin aloin uudestaan opiskelemaan asioita gerbiileistä ja loppujen lopuksi osasin vastata kaikkiin peruskysymyksiin. Silloinkin äidin vastaus oli ei, mutta en luovuttanut vaan viikosta toiseen kerroin ohimennen hyviä puolia gerbiileistä. Kulutetuimmat asiat taisivat olla nämä:

"Ne ei haise yhtään."

"Lupaan maksaa kaikki itse!"

"Sun ei tarvii auttaa hoidossa yhtään"

"Ne pärjää viikonlopun yli ilman hoitoa"

"Ne asuis tossa akvaariossa"

Lopulta koitti se päivä kun äidin suusta tuli: "No mitä ne gerbiilit tarkkaanottaen syö?"

Silloin tiesin onnistuneeni :D Lopulta sain alkaa etsiä sopivia gerbiilejä itselleni. Tiesin jo etukäteen että eläinkaupasta en tulisi ostamaan gerbiilejäni. Alunperin halusin kovasti urosgerbiilejä, mutta lopulta tytöt päätyivät luokseni.

Ensimmäinen kuva gerbuistani. Juuri saavuttu kotiin.

Elokuun 2013 puolella lähdimme hakemaan gerbiilejä. Matka kesti autolla 40 minuuttia per matka. Yhteensä meillä meni siis melkein kaksi tuntia. Poikueessa oli yksi blacknaaras ja loput olivat agouteja. Olin jo aikaisemmin varannut mustan naaraan joten se tuli automaattisesti minulle. Sitten sain valita kolmesta agoutinaaraasta itselleni yhden. Valitsin koon mukaan keskimmäisen.

Jokainen varmasti tietää sen tunteen kun ensimmäinen oma lemmikkisi on saapunut kotiin! Oli aivan ihanaa katsella kahden pienen gerbiilin vipellystä terraariossa.

Kiitos ja hei seuraavaan postaukseen asti! :)